Kansansuosikit ja eliitin idolit keisariajan Roomassa oli professori emeritus Paavo Castrénin luennon nimi Espoon kaupunginmuseon Gladiattorit-aiheisessa näyttelyssä. Professori aloitti kertomalla emeritus-sanan merkityksestä. Hän määritteli termin suomennoksella 'täysin palvellut' eli päässyt eläkkeelle normaaliin aikaan ilman potkuja epäasiallisen käytöksen takia. Jo muinaisilla roomalaisilla oli käytössä sama termi: pitkään palvelleet oppineet odottivat emeritus-todistusta innoissaan, koska sen saatuaan heillä oli mahdollisuus ottaa vaimo, mutta vain yksi. Heti alkuun on todettava, että oli miellyttävää kuunnella sellaisen henkilön puhetta, joka esitti asiansa rauhallisesti tiedon mukanaan tuomalla itsevarmuudella ilman sähläystä tai tarvetta ylimääräiseen itsekorostukseen.
Heti luennon alkupuolella professori kielsi yleisöä katsomasta Spartacus -TV-sarjaa. Se ei kuulemma ole historiallisesti todenperäinen. Gladiaattoreita käytettiin alun perin uskonnollisten juhlien yhteydessä, ensimmäisen kerran erään rikkaan roomalaisen hautajaisissa. Näytettin myös vanhasta etruskihaudasta, Tomba Francois, n. 300 eaa. löytynyttä maalausta, jossa uhrattiin sodassa hävinneitä troijalaisia. Kreikassa taas kaikessa kilpailtiin, erityisesti näytelmissä. Näytelmäkulttuuri levisi myös Roomaan, itse asiassa roomalaisen kaupungin tunnusmerkki myöhemmin oli juuri teatterirakennus. Rooman senaatti suhtautui hyvin kielteisesti kreikkalaisperäisiin näytelmiin, mm. koska niissä esiintyvät jumalat olivat niin moraalittomia. Vasta Pompeius oli tarpeeksi vaikutusvaltainen pystyäkseen rakennuttamaan teatterirakennuksen, joka tosin on sittemmin tuhoutunut. Naisia ei yleensä päästetty teattereihin, koska näytösten ei katsottu olevan heille sopivia joko siksi, että he joutuivat olemaan kosketuksissa usein hikisen ja likaisen väkijoukon kanssa tai siksi, että he saattoivat saada näytelmistä huonoja vaikutteita. Tämä ei kuitenkaan ollut naisten sortoa, vaan heitä haluttiin vain suojella. Myöskään äänestämään heitä ei päästetty, koska he olisivat saattaneet silloin joutua hikisen äänestäjämassan puristuksiin.
Vanhin löydetty teatterirakennus sijaitsee Pompeijissa, mutta tiedetään, että Capuassa on täytynyt olla vielä vanhempi. Pompeijin kaupungin ulkopuolelta on haudoista löydetty seiniin raapustettuja (yks. graffito, mon. graffiti) mainoksia gladiaattoritaisteluista kaupunkiin tuleville matkalaisille. Haudat olivat kaupungin ulkopuolella, koska kuolleita ei saanut haudata kaupungin muurien sisäpuolelle. Gladiaattorin kuvan ja nimen lisäksi piirrustuksissa oli myös kerrottu hänen taisteluvoittojensa määrä roomalaisin numeroin. Tuohon aikaan ei uskottu sielun kuolemattomuuteen ja siksi oli tärkeää, että tiedot maallisista urotöistä ikuistettiin graffiteihin jälkipolvien nähtäviksi. Professori on tehnyt väitöskirjan Pompeijin virkamiehistä, joista tunsi tutkimusmateriaalin perusteella jopa 60%. Pompeiji on ainoa kaupunki, josta tunnetaan kunnallisvaalimenettely. Tuolloin virkamiehet hoitivat myös papin tehtäviä, usein he ensin saavuttivatkin kansansuosiota nimenomaan pappeina. Tapana oli tuohon aikaan se, että virkamiehet lahjoivat kansalaisia, siis päinvastoin kuin nykyisin.
Roomassa kilpailuja käytiin aluksi Forumilla. Nykyiset poliittiset puolueet ovat saaneet alkunsa juuri näistä kilpailuista, joissa yleisö oli jakaantunut kannattamaan aina omaa "väriä". Flaviusten aikana rakennettu Colosseum on malliesimerkki gladiaattoreiden taisteluareenasta. Sine mahtui n. 50000 katsojaa, jotka pääsivät 80 kaarisisäänkäynnin kautta ulos tarvittaessa vain 20 minuutissa. Katsomossa oli nimetyt paikat senaattoreille ja sen ylle oli mahdollista levittää suojakatos auringon paahtavaa poltetta vastaan (mainoksissa "vela erunt"). Tästä tehtävästä huolehti Colosseumin laivasto-osasto. Alun perin Colosseum oli rakennettu paikalla sijainneen järven päälle ja siellä järjestettiin myös "meritaisteluita". Myöhemmin areenan "näyttämökoneisto", mm. gladiaattoreiden ja taisteluissa käytettyjen eläinten siirtämiseen tarkoitetut hissit estivät järven käytön. Näytöksissä käytettyjä Afrikasta tuotuja eläimiä tuhottiin tuohon aikaan suuria määriä. Professorin mukaan kristittyjen syöttämistä villieläimille ei tapahtunut valtion areenoilla, vaan ainoastaan keisari Neron yksityissirkuksessa.
Gladiaattorikouluissa gladiaattorit
harjoittelivat päivät pitkät taistelutekniikkaa opettajiensa johdolla ja
saavuttivat taistelutaidon, josta jopa Rooman armeijan sotilaat ottivat
oppia, koska heillä ei ollut mitään varsinaista taistelukoulutusta. Gladiaattorit esiintyivät taistelunäytöksissä useissa erilaisissa varusteissa. Juhlaparaateja varten heillä oli kalliimpi ja näyttävämpi varustus, jota ei kuitenkaan voitu käyttää varsinaisissa taisteluissa, koska se oli liian heiveröinen tosi paikan tullen. Gladiaattorikoulujen pitäjät myivät aina halutuntyyppisiä gladiaattoreita näytöksiin. Gladiaattori, joka selviytyi hengissä pitkään ja voitti useita taisteluita, saattoi rikastua huomattavasti. Lisäansioita he saivat toimiessaan henkivartijoina. Taistelunäytöksiin liittyi aina myös vedonlyöntiä.
Luennon jälkeen yleisö sai esittää kysymyksiä. Tiedusteltiin mm. Colosseumin vessakäytäntöä, koska gladiaattorinäytökset kestivät usein koko päivän ja ruokaakin jaettiin kansalle ilmaiseksi. Selvisi, että Colosseumin vessat olivat hulppeita 60-paikkaisia laitoksia, joissa rauhassa istuttiin asioilla ja keskusteltiin samalla naapurin kanssa sen kummemmin häpeilemättä luonnollisia tarpeita. Kävi myös ilmi, että Gladiaattorit saattoivat olla hyvin ihannoituja etenkin naisten keskuudessa. Epäillään, että keisari Marcus Aureliuksen pojan Commoduksen isä olisikin ollut todellisuudessa eräs gladiaattori, mihin viittaa "virallisen" hienostuneen filosofi-isän ja einiinfiksun pojan suuret luonne-erot.
Luennolla sivuttiin myös Rooman valtakunnan tuhoa, jonka jotkut tutkijat ovat todenneet aiheutuneen pääasiassa valtakunnan suuresta koosta johtuneesta vaikeasta puolustettavuudesta. Valtakunnan rajat olivat loputtoman pitkät, ja niitä suojelemaan tarvittiin massiivinen armeija. Toisaalta jotkut naapurikansat suorastaan tyrkyttäytyivät Rooman valtakuntaan, koska asema Rooman kansalaisena oli niin arvostettu sen antaman koskemattomuuden takia. Lopulta rajoja ei pystytty enää kunnolla puolustamaan ja valtakunta hajosi naapurikansojen vyöryessä rajojen yli. Tästä luennoitsija huomioi yhtymäkohdan nykyhetkeen ja Euroopan pakolaisvirtaan, josta tähän päivään mennessä on nähty vasta osa, kun rikkaimmat pakolaiset ovat pystyneet ostamaan itselleen matkan turvaan. Tulevaisuudessa on vielä odotettavissa köyhien pakolaisten virta.
Luennoitsija on hyvin tunnettu Italiassa, hänen nimensä ja latinalaisen epigrafiikan tutkimuksensa mainittiin mm. Venetsian Ca' Foscari yliopiston convegnossa "Romanizzazione fra il Po e le Alpi", johon osallistuin keväällä 2014.
.
 |
| Paavo Castrén |
