Conclusione ja kuvia Villa Lantesta

Italianisti a Roma 2015 -kurssi oli mielestäni tosi onnistunut. Pääsimme tutustumaan ainutlaatuisiin kohteisiin, joista majapaikkamme Villa Lante ei todellakaan ollut vähäisin. Rooma tuli nähtyä erilaisesta näkövinkkelistä kuin yleensä turistimatkoilla ja italialaisen kulttuurin tuntemus lisääntyi myös huimasti niin historialliselta, kielitieteelliseltä kuin kirjallisuudenkin kannalta katsottuna. Pedagogisesti ajatellen jokaisen opiskelijan työnkulku ensin aiheenvalinnasta, sen työstämisestä vaiheittain niin kirjallisesti kuin lopulta suullisen esitelmän muodossa Roomassa antoi omalle osaamiselle syvyyttä. Myös opettajan kommentit ja vertaispalaute antoivat arvokasta lisätietoa niin omasta kuin pienryhmien (3) aiheista. Roomassa pidetyt esitelmät (10 kpl) puolestaan jakoivat tietoa vielä laajemmin ja monipuolisemmin koko ryhmälle. 

Roomassa oi helppo liikkua asian- ja paikantuntevan opettajan ohjauksessa, kiitos siitä Riikalle. Lisäksi vielä Roomassa vaihdossa olevan (Eveliina) tai olleen (Juuso) paikallistietämys auttoi suunnistamaan kaupungissa ja näkemään siellä asioita, joita muutoin ei olisi huomannut. Tunnelma oli rento ja ryhmä symbioottinen, kiitos kaikille hyvästä seurasta.  Myös majapaikassa kaikki sujui mukavasti ja saimme tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin. Kiitokset ansaitsevat luonnollisesti myös Helsingin yliopisto ja erityisesti Nykykielten laitos, joka avustuksellaan mahdollisti tämän opintomatkan.

Alla vielä kuvia Lantesta:

   

   

  

 

   

      

                                                              

 

 

6. päivä, Italianisti a Roma 11.-17.5.2015

Kurssin viimeinen päivä alkoi lauantain kunniaksi puoli tuntia myöhemmin kuin yleensä eli vasta 9.30.  Porukat olivat vielä tuolloinkin levällään ja missasimme bussin 115, joka mystisestä aikataulustaan huolimatta olisi kerrankin ollut liikkeellä meidän kannaltamme sopivaan aikaan.  Laskeuduimme siis alas pleben pariin jalkaisin. 

Passeggiata del Gianicolo

Vierailimme kahdessa keskiajalta peräisin olevassa kirkossa: Chiesa dei Santi quattro coronatissa ja Basilica di San Clementessä, jotka sijaitsivat molemmat samalla suunnalla. Quattro coronatissa ei ollut varsinaista sisäänpääsymaksua, mutta augustiinolaisnunnat edellyttivät pakollista 1 euron lahjoitusta jokaiselta kävijältä. Ensin käytiin San Silvestrolle pyhitetyssä kappelissa, jossa oli runsaasti seinämaalauksia keisari Costantinon kääntymisestä kristityksi. Dominoivan turistiryhmän poistuttua vihdoin kappelista nunnat sammuttivat valot juuri, kun Riikan piti aloittaa oma selostuksensa paikan historiasta.  Valot saatiin onneksi kuitenkin takaisin ilman euron lisälahjoitusta.  Kappelista siirryimme varsinaiseen kirkkoon, joka sekin oli kauniisti koristeltu kullalla ja maalauksin.

Chiesa dei Santi quattro coronati

Oratorio di San Silvestro

 
San Clementessä taas oli päällekkäin rakennelmia kolmelta eri aikakaudelta. Pohjimmaisena oli antiikinaikainen asumus, sen päällä 300-luvulta oleva kirkko ja päällimmäisenä 1100-luvulta oleva kirkko. Näimme siellä myös livenä freskon,  joka kuuluu ensimmäisiin volgarea sisältäviin löydöksiin. Kyseessä on "sarjakuva", jonka jo Mänttäri on esitellyt kielihistorian kurssilla ja nyt Riikka ensimmäisessä Rooman kielitieteen historian monisteessaan. Siinä San Clemente on muuttunut pylvääksi, jota kolme palvelijaa raijaavat. Kuvassa patriisi Sisinnio käskyttää palvelijoitaan kutsuen heitä "fili de le pute".  San Clementen repliikki taas on latinaksi. Tämän historialliskielitieteellisen nähtävyyden lisäksi paikassa on myös Mithran (muinaispersialainen, alunperin intialainen jumaluus) alttari 200-luvulta. Kirkko on tärkeä vierailukohde myös slaaveille, koska siellä on kahden heidän pyhimyksensä palvontapaikka. Arkkitehdeille kirkko on suorastaan kultakaivos eri aikakausilta olevien tutkimuskohteidensa ansiosta.

Basilica di San Clemente

Herkullisen lounaan jälkeen jatkoimme matkaa Musei Capitoliniin. Ryhmämme koko vaihteli vähän väliä ja Riikan oli oltava tarkkana laskiessaan lampaitaan. Instituutin Saija tuli kanssamme museoon ja Salvo oli liittynyt seuraamme jo lounaalla.  Bussimatkalla ryhmämme laajeni tilapäisesti myös  intialaisryhmällä, joka tukeutui Riikan ryhmänjohtajapalveluihin.

Riikka e Salvo

Matkalla pysähdyimme ihastelemaan Forum Romanumin raunioita:

Arco di Costantino

Forum Romanum

Musei Capitolinin edessä portaiden kahta puolta meidät ottivat vastaan Castoren ja Pollucen valtavat patsaat hevosineen. Legendan mukaan nuo kuuluisat kaksoset auttoivat roomalaiset voittoon Lago Regillon taistelussa v. 499 eKr. ilmestyttyään kuin tyhjästä pelastamaan kansansa latinalaisten kynsistä. Museon sisällä olivat toiset kaksoset, Romulus ja Remus äitisuden nisillä. Yritin ostaa matkamuistoksi La Lupa -jääkaappimagneetin, mutta ne olivat loppu.  Postikortteja sen sijaan löytyi.

Castore e Polluce

La Lupa

Seuraavaksi ryhmämme jakaantui ja osa porukasta suuntasi Conadin kautta valmistelemaan kurssin päätösillallista Lantessa. Bussia 115 ei tietenkään taaskaan näkynyt missään, kun sitä olisi kaivattu, joten jouduimme jälleen kerran turvautumaan 44:een, jonka pysäkiltä on pidempi kävelymatka residenssiimme. Saavuttuamme lähes perille näimme ärsyttävästi 115:n ajavan ohi, eli olisimme päässeet hitusen aikaisemmin perille, jos olisimme malttaneet odottaa hiukan kauemmin pysäkillä. Toisaalta jäätelöt kassissa emme uskaltaneet enää ottaa sitä riskiä.  

Katoimme pöytään alkupalat ja astioita. Kun Lanten johtajakin Tuomas Heikkilä saapui paikalle tuoden tuliaisinaan Lanten 60-vuotisjuhlaviiniä (2014 puna ja valko) katsoimme parhaaksi aloittaa juhlan, vaikka kaikki eivät vielä olleetkaan saapuneet paikalle. Riikka ja Salvo toivat mukanaan pizzat ja proseccot, pari italialaista kollegapariskuntaa toivat hekin mukanaan viiniä. Eve ja Jennikin saapuivat paikalle asunnoiltaan ja niin olimme täysilukuisia.  Kaikenkaikkiaan meitä oli 18 henkeä paikalla (johtaja oli jo siinä vaiheessa poistunut). Riikka alkoi automaattisesti laskea taas lampaitaan, katras olikin kasvanut jo ennätyslukemiin, ja samoin Marjaana alias Magliana automaattisesti ilmoitti taas olevansa pecora numero sette.

Kurssin päätösillallinen Lantessa

Lanten 60-vuotis juhlaviinit

Kurssin päätösillallinen Lantessa

Even hevonen

Siinä sitten syötiin, juotiin ja laulettiin. Eve ja Mamelina olivat printanneet laulunsanoja ja Eve johti laulukuoroamme. Kajautimme mm. Fratelli italiani ja Oi Maamme Lanten terassilta suoraan alhaalla majailevan pleben sydämiin. Ohjelmassa oli myös Guarda che luna, Palaja Sorrentoon, O sole mio, Helan går jne. Härskeimmät laulut tytöt olivat jättäneet pois.  Sitten seurasi kurssidiplomien jako. Oman kääröni avattuani huomasin, että saammekin kurssista 5 op!! Hurraa! Myös kurssilaiset olivat valmistaneet Riikalle pienen yllätyksen: Proseccopullon, Rooma-aiheiset quiz-kortit (mm. turvaamaan Espressione scritta e orale I:n opetuksen tason seuraaville opiskelijapolville) ja kortin, jossa oli kaikkien kurssilaisten nimi.  Vihdoin saatiin kirjoitettua kortti myös Garavellille.  Kortti oli tosin jo vaihtunut, jumalallisesta väliintulosta ei ollut enää tietoakaan, vaan kortissa oli kuva Lantesta (onhan Lante toisaalta korkeamman sijaintinsa puolesta tavallaan lähempänä taivasta kuin Pantheon).

Riikka "Passo finlandese"

Laulajaiset

Kurssin päätösillallinen Lantessa

Tramonto

La notte

 

5. päivä, Italianistit Roomassa 11.-17.5.2015

Taisteluväsymys alkaa vaivata ja päivä alkoi vähän aikataulusta jäljessä jalkavammojen tilannekatsauksella.  Tapaamispaikka Eveliinan ja Jennin kanssa oli sovittu Piazza Trilussan liepeille, mutta ketään ei näkynyt.  Riikkakin häipyi paikalta Palazzo Corsiniin, jossa sisäänpääsyneuvottelut ilmeisesti venyivät, koska pian ei Riikkaakaan näkynyt ei kuulunut. Lopulta Jenni ja Eveliina saapuivat (taksilla) ja pääsimme museoon sisään ilmaiseksi tittelillä gruppo di studenti cross-artistici (??). Matkalla Riikka otti meistä ryhmäkuvan Accademia degli Arcadi -kaaren edessä ja väitti Enricon sydämen alkavan läpättämään Arcadian nähdessään. Hänelle hankittiin myös postikortti, joka ilmensi jumalallista väliintuloa Pantheonin kattoaukon kautta ja joka piti kirjoittaa kahvi- tai lounastauolla. Sekin kuitenkin unohtui kaikessa kiireessä.

Palazzo Corsini

Jouduin/sain (?) pitää esitelmäni kuningatar Kristiinasta Palazzo Corsinin portaikkoaulassa. Ei ollut baarin antimia eikä interaktiivisuutta. Kristiina siis asui juuri tässä hulppeassa palazzossa hoveineen ja näimme hänen maalauksin ja (toisiinsa rakastunein) pylväin (ehkä ne esittivät Kristiinaa ja tämän "poikaystävää", kardinaali Azzolinoa??) koristellun "alkovinsa". Museossa oli myös esitteillä kivi, josta kerrottiin vain, että se oli peräisin Baltiasta.  On mahdollista, että se myös edusti kiveä (Sasso), jota Arkadit palvoivat kuningatar Kristiinan muistoksi hänen kuoltuaan ja jota kuljetettiin aina kulloiseenkin Bosco Parrasioon, jossa Arkadit pitivät kirjallisuudelle pyhitettyjä kokouksiaan luonnon helmassa. Museossa oli runsaasti maalauksia esillä. Ihmeteltiin, miksi kaikki lapsista maalatut taulut esittivät alastomia poikavauvoja (missä olivat tyttövauvat?) ja oliko olemassa joku termi sille, miksi kaikki seinät ovat täynnänsä maalauksia. Suuren suosion saavutti jänistaulu, jonka havaittiin olevan kuin joskus koulun biologiantunnilla näytetyt eläinkuvat.  

Palazzo Corsini

Alcova della regina Cristina di Svezia

 

Painivat (poika)kaksoset

Passeggiata jatkui kohti keskustaa ja espanjalaisia portaita. Lounastimme Otello alla Concordiassa ja ateriaa odotellessa Riikka piti meille opetustuokion liittyen kielen kehitykseen 1700-luvulta yhdistymisen aikaan. Samoin tutustuimme illan teemaan liittyen Giuseppe Giachino Belliin. Lounaan jälkeen kuljimme Porta del Popolon (jota kautta tapahtui myös l'ingresso ufficiale della regina Cristina di Svezia nel 1655) kautta kohti Pinciota.  Nousu ylös portaita oli rankka heti ruuan jälkeen, mutta karaistuneina alkuviikon ponnistuksista saavutimme kuitenkin huipun vaikeuksitta ja pääsimme ihailemaan kauniita näkymiä Pinciolta.  Palatessamme näimme arkkitehti Zuccarin palazzon ja sen hirviöoven ja -ikkunat. Sisällä olivat ilmeisesti juuri nuo nunnien Villa Lantesta myymät freskot, joita Riikka ja Linda olivat kai joskus yrittäneet kaapata takaisin Lanteen... Fontana di Trevi oli ympäröity pleksilasilla ja matkamuistokioskeilla ja päätimme jättää väliin altaan äärelle tunkemisen läpi tusristilaumojen. Samoin barokkinäyttely jäi väliin, koska kaikki halusivat Lanteen lepuuttamaan jalkojaan ennen illan teatterireissua.

Scalinata della Trinità dei Monti

Porta del Popolo

Palazzo Zuccari

Näkymä Pinciolta

 

Eero Hämeenniemi

 Lantessa meille tarjoutui ainutalaatuinen tilaisuus kuulla Eero Hämeenniemen improvisointia pianolla.  Hän oli kutsunut joitakin ystäviään paikalle ja tilaisuus oli avoin myös Lanten asukeille. Eero aloitti vaikuttavasti improvisoimalla negrospirituaali Sometimes I feel like a motherless childin teemasta, jossa tuska suorastaan vyöryi ulos koskettimien kautta.  Sitten hän jatkoi intialaisella musiikilla pohjaten improvisaationsa esittelemäänsä ragaan rakenteella Introduzione, Improvvisazione e tema. Kolmas improvisaatio perustui Cavallin oopperaan Gli amori di Apollo e di Daphne, Apollon valitus (1640). Tämän jälkeen yleisö sai esittää toivomuksia näistä kolmesta tyylistä ja Eero jatkoi soittoaan siemaisten aina välillä viinilasistaan. Yleisö oli haltioissaan tästä esityksestä, jossa taiteilija laittoi itsensä likoon ja päästi kuulijat kurkistamaan sielunsa syövereihin. Flyygeli on kuulemma vanha Pleyel, jolla myös Liszt on soittanut aikoinaan.



Illan viimeinen ohjelmanumero oli teatteriesitys Coppia aperta quasi spalancata Teatro Bellissä. Juuso johdatti meidät paikalle tahdissa Passo finlandesissimo presto assai ja olimmekin perillä 10 minuuttia etuajassa. Riikka saapui teatteriin mustassa juhlaklänningissä fidanzatonsa Salvon kanssa. Esitys oli tosi hauska ja yleisö välillä suorastaan ulvoi naurusta. Tapahtumat alkoivat tilanteesta, jossa vaimo uhkasi itsarilla joko ikkunasta hypäten tai pistoolilla ampuen epätoivoisena miehensä jatkuvista syrjähypyistä nuorten tyttöjen kanssa. Mies sen sijaan patsasteli selvästi ylpeänä valloituksistaan ja edellytti vaimoltaan yhä mielettömämpiä uhrauksia oman seksielämänsä tukemiseen (huom! ei rakkauselämänsä, koska hän tietysti rakasti vaimoaan [kuin ystävää] ja rakastajattarien kanssa oli kyse vain [joskus suorastaan rasittavasta] seksistä, jonka tämä Don Juan kuitenkin koki melkeinpä velvollisuudekseen suhteissaan "leikkikaluihinsa"). Onneksi perheen poika sentään tuki äitiään, mutta sekin meni överiksi, koska poika tunnusti rakastuneensa äitiinsä. Lopulta tilanne avioparin välillä kääntyi päälaelleen, kun vaimo ilmoitti, että hänkin on tavannnut toisen miehen, sivistyneen professorin, joka myös soittaa kitaraa. Nyt oli aviomiehen vuoro uhata tekevänsä itsarin joko pistoolilla, ikkunasta alas heittäytymällä tai pudottamalla hiustenkuivaajan kylpyveteen.  Lopulta mies rauhoittui, kun vaimo paljasti, että ihana professori olikin vain keksitty. Kaikki näytti olevan kunnossa, kunnes ovikello soi ja sisään asteli juuri tuo samainen professori...  Esityksen coppia on aviopari myös tosielämässä. Yhteistyö olikin hioutunut saumattomaksi, hehän voivat vaikka päivittäin harjoitella itsemurhauhkauskohtauksia ja varioida aihetta loputtomiin. Esityksen aikana huomioitiin myös pubblico finlandese ja "aviomies" tuli esityksen jälkeen juttelemaan meille aulassa.
 

  

4. päivä, Italianistit Roomassa 11.-17.5.2015

Lähdimme heti aamusta suuntaamaan kohti Via Appia Antican varrella sijaitsevia San Calliston katakombeja. Katakombit ovat toimineet hautausmaina ja ne sijaitsevat Rooman ulkopuolella.  Reippaan kävelyn jälkeen saavuimme Campidoglion bussipysäkille, josta lähti joku uusi linja juuri katakombien lähistölle. Loppumatka kulki vilkkaasti liikennöidyn Appia Antican reunaa, passo indiano, jonossa peräkkäin muurin ja autojen välissä. Pyhimykset menivät kuitenkin sekaisin ja päädyimmekin San Sebastianon katakombeille. Tämä ei kuitenkaan ollut suurikaan vahinko,  sillä saimme loistavan opastuksen. Kierros kesti n. puoli tuntia, eikä paikoin ahtaat käytävätkään ehtineet luoda paniikkia siinä ajassa ja mukaan ottamani pieni taskulamppu valaisi pimeimmissä kohdissa. Näimme erilaisin, mm. kala- ja kyyhkyssymbolein merkittyjä kristittyjen hautoja  Kierros päättyi kauniisti koristeltuun San Sebastianon kirkkoon.
 

 

San Sebastianon kirkko

 
Katakombien jälkeen kävelimme jonkin matkaa Via Appia Antican vanhaa, isojen kivien kattamaa tietä pitkin ja kuulimme selvästi historian havinaa korvissamme...

Via Appia Antica

Reaalimaailmassa matka jatkui kuitenkin kohti Garbatellaa, Rooman puutarhakaupunginosaa. Eveliina, joka on juuri nyt vaihdossa Roomassa, johdatti meitä esittellen siellä mm. oman majapaikkansa, joka oli pientaloalueella kauniin ja hyvinhoidetun puutarhan ympäröimänä.  Ryhmäläiset olivat aivan otettuja paikan kauneudesta: yhden mukaan Garbatella näyttäisi olevan ainoa paikka Roomassa, jossa voi asua ja toinen suunnitteli jo laittavansa lapsensa Garbatellan kouluun joskus tulevaisuudessa.  Paikka on kuulemma vasemmistosuuntautunut ja siellä täällä näkyi mm. seiniin maalattuja "todisteita" tästä.  Kuitenkin alue vaikutti jollain lailla äveriäältä ja hyvin toimeentulevien ihmisten asuinalueelta. Jostain syystä vasemmistoaate ja varakkuus tuntuvat ristiriitaisilta käsitteiltä yhdessä, mutta Garbatellassa ne yhdistyivät saumattomasti. Kävimme lounaalla viehättävässä, La casetta rossa -nimisessä ravintolassa, jossa oli "leivinuuni", jota myös asiakkaat saattoivat käyttää.  Takoituksena on luoda yhteisöllisyyttä asukkaiden kesken. Eveliina piti esitelmänsä suihkulähteen äärellä Piazza Benedetto Brinillä, minkä jälkeen matkamme taas jatkui eteenpäin.

Even kämppä Romassa

Even Garbatella esitelmä

 

Piazza Benedetto Brini

Fasismin symbolit

               
Garbatellan kukkaloistoa:

Koska päiväkahveihin (päikkärit tai päkät ei ryhmän kielenkäytössä tarkoitakaan päiväkahveja, päiväunia tai päiväkotia, vaan "päiväkännejä", koska passo finlandese vaatii veronsa aika ajoin aperitiivien ja apericenan muodossa), lounaaseen, esitelmään  ja yleiseen käppäilyyn oli uponnut tolkuttomasti aikaa (siis ryhmän normaalista tiukasta ajankäytöstä poiketen; ilmeisesti kukaan ei erityisesti halunnut poistua Garbatellasta...) olimme myös reippaasti myöhässä seuraavan kohteemme, Museo Storico della Liberazionen sovitusta kohtaamisesta. Paikalle varta vasten hälytetty myös englanninkieltä taitava professoressa oli aluksi närkästynyt, mutta hyväksyi sitten anteeksipyyntömme ja suostui poistumisen sijaan vetämään luvatun opastuskierroksen museoksi muutetun Gestapon salaisen vankilan selleissä. Alun normaalin "ai te siis osaatte italiaa" -ihmettelyn jälkeen meille kuvailtiin vankien kidutusta ja muutenkin ankeita kohtaloita (yhtä kuollutta saksalaista kohden tapettiin kostoksi 10 italialaista vankia). Esiteltiin myös vankien väritypologia (keltainen = juutalainen, punainen = poliittinen vanki jne.) sekä sukka, johon oli kirjailtu salainen viesti rakastavalta kotiväeltä: amore, coraggio, baci.  Opastuksen karmivasta sisällöstä huolimatta professoressa onnistui esittämään sen kauniiseen ja ystävällisen sävyyn, joka oli tehokas kontrasti sinänsä ahdistavalle sanomalle.

 

Kirjailtu sukka

Passeggiata jatkui (Marjaana on mitannut näitten kävelyidemme pituudeksi askelmittarilla n. 20 km/päivä!!) Via del Volscia pitkin alueelle, jossa Elsa Morante oli oleskellut Rooman aikoinaan. Kaarina piti interaktiivisen esitelmänsä (kaikkien oli pakko lukea osa hänen esitelmästään) ihanassa Ferrazza-baarissa, jossa oli aivan mielettömän runsas apericena! Aloitimme proseccolla, jonka lasin reuna oli koristeltu mansikalla.  Jos otti vielä toisen aperitiivin, sai ne ja pikkupurtavat yhteishintaan 10€. Tartuimme hetken aikailtuamme tähän houkuttelevaan tarjoukseen, koska ehtisimme kuitenkin vielä kauppaan Terminille.  Näin tehtiin ja Marjaanakin pääsi vihdoin kauppaan tällä reissulla.  Ketään ei enää huvittanut mennä alunperin suunniteltuun elokuvaesitykseen Palazzo delle Esposizioniin, saatikka sitten Cimitero di Veranoon, joka olisi ollut baari Ferrazzan suunnalla.  Oli myös otettava huomioon runsaasta kävelemisestä aiheutuneiden jalkavammojen pahentunut tilanne.