Saavuimme kurssikaveri Marjaanan kanssa Villa Lanteen vähän ennen puolta päivää lokoisasti taksin kyydissä. Lentomatka sujui hyvin turbulenssista huolimatta, varmaan "survival kitin" (= tapakset punaviinillä kompassin kera) ansiosta. Kolmen tunnin matka kului lähes huomaamatta jutustellen ja mutustellen. Tosin evästä sai odotella pari tuntia juuri turbulenssin takia, kun tarjoilukärrytkään eivät päässeet liikkeelle.
 |
| Survival Kit |
 |
| Villa Lante |
Villa Lantessa meitä odotti pastasalaatti tervetuliaismaljoineen. Heti kättelyssä kuulimme "kutsumattomista vieraista", jotka eivät instituutin huojennukseksi olleet kuitenkaan kuokkimaan tulleita opiskelijatovereita, vaan pienempiä ja iljettävämpiä tuliaisia joidenkin opiskelijoiden edellisyön majoituksesta. Eristystoimiin ei kuitenkaan tarvinnut ryhtyä, vaan tilanteesta selvittiin pyykinpesulla.
Näköalat instituutista ovat henkesäsalpaavat. En enää lainkaan ihmettele Romuluksen ja Remuksen paikkavalintaa Rooman synnyinsijoiksi. Olen keltaisessa huoneessa (gialla) ja näkymä ikkunasta on auringonnousun suuntaan. Rooma lepää jalkojemme juuressa kaikessa kauneudessaan. Rinteessä olevan vankilan vierailijoiden huudotkaan eivät ole vielä päässeet häiritsemään rauhaamme. Linnut sen sijaan alkoivat viserryksensä heti aamuhämärissä ja äänimaailma oli kuin tropiikissa.
 |
| Aamurusko |
|
Olemme täällä siis opintomatkalla ja jokainen kurssilainen pitää vuorollaan esitelmän jostain Roomaan liittyvästä aiheesta. Paula piti ensimmäisen esityksen
La grande bellezza -elokuvasta Garibaldin patsaan vierellä. Anniina taas kertoi rooman murteesta Sandro Veronesin
Caos Calmo -kirjaan perustuen. Kaupunkikierroksella näimme Garibaldin patsaan lisäksi myös hänen vaimonsa, Anita Garibaldin patsaan. Siinä onkin rouvalla asennetta, istuu naisten satulassa pyssy toisessa kädessä ja lapsi kainalossaan. Anita seurasi miestään taistelukentille.
Näimme myös tammen, jonka katveessa Torquato Tasson oli mietiskellyt viettäessään viimeisiä hetkiään Roomassa. Poikkesimme Vatikaanissa Pietarin kirkon aukiolla, jossa törmäsimme ensimmäisiin selfie-stickmyyjiin ja näimme Vatikaanin "poikakalenterin". Riikka piti ensimmäisen esitelmänsä italian kielen ja erityisesti rooman murteen syntyvaiheista. Istuimme kuin opetuslapset hänen ympärillään ruohikossa Via della Conciliazionen varrella. Kuljimme yli Ponte Sant'Angelon, jota koristivat ihanat enkelipatsaat ja joiden teema liittyi kuitenkin Jeesuksen ristikuolemaan, eikä niinkään enkeliromantiikkaan. Poikkesimme Piazza Navonalla, jossa aikoinaan Bernini ja Borromini kävivät kilpaa taiteensa paremmuudesta, ja näimme vanhaa arvokkuutta henkivän Pantheonin. Sisällä kasettikupolisessa temppelissä oli mm. Rafaelin hauta. Campo de' Fiorilla näimme Giordano Brunon patsaan (filosofi, joka poltetiin roviolla harhaoppisuutensa vuoksi vuonna 1600). Juoksimme ja ehdimme kuin ehdimmekin kahdeksikon ratikkaan, jolla pääsimme Trasteveren puolelle. Siellä osa porukasta siirtyi Conadiin ruokaostoksille ja janoisimmat liukenivat vielä aperitiiville.
 |
| Basilica di San Pietro |
 |
| Il Pantheon |
Ja illan päätteeksi bussilla 115 Lanteen ja iltapalalle terassille, jossa maisema valmistautui sinisen hetken iltahämyyn Rooman valojen syttyessä Gianicolon juurella ja Sabiinilaisvuorten rinteillä. Kiitollisuus valtaa mielen eivätkä "lutikkapyykkärienkään" touhut kuivausnarujen kimpussa pysty pilaamaan tunnelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti