Päivä alkoi Jemiman esitelmällä Italian kansallislaulun runoilijasta, Mamelista. Satunnaiset koiranulkoiluttajat tuijottivat, kun kajautimme Fratelli d'Italian Mamelin patsaalla. Joku taisi mennä useammankin kerran ohi. Esitelmän luontevaksi jatkoksi siirryimme Porta Pancraziolle ja Museo della Repubblica Romanaan, jossa katselimme mm. pari aiheeseen liittyvää hurmoshenkistä videota. Paikka oli laitettu uuteen uskoon 2011 Italian itsenäisyyden 150 juhlavuoden kunniaksi. Vääjäämätömästi tarttui korvaan uusi korvamato (edellisen La grande bellezza -elokuvamusiikin jälkeen), Inno Mameli. Myös Jemima sai uuden nimen: Mamelina. Esitelmää oli kuuntelemassa myös Lanten harjoittelija Saija.
 |
| Herman Liikanen |
 |
| Goffredo Mameli e Mamelina |
Tässä yhteydessä on esiteltävä myös suomalainen vapaus-taistelija, Herman Liikanen, joka taisteli Garibaldin joukoissa Italian vapauden puolesta ja on saanut oman rintakuvansa Villa Lanten eteen muiden Garibaldin sotilaiden patsaiden joukkoon Gianicololle. Vappuisin Herman aina pestään ja lakitetaan.
 |
| Italianisti a Roma 2015 |
Lähirosticeriasta haimme eväät mukaan Lanteen lounaalle. Matkalla totesimme, että Ossaria garibaldina oli kiinni, mutta tykinlaukauksen sentään kuulimme (ja näimme) lähietäisyydeltä. Laukausta ei kuitenkaan ammuta ns. kovilla eli mitään tykinkuulaa ei lennä Rooman keskustaan, vaan vain savukiehkura paljastaa tapahtuneen. Jysähdys, jonka funktio oli alunperin pitää kaupungin kellot (erityisesti kirkonkellot) ajassa, kuullaan siis joka päivä klo 12.
 |
| Taavi, Arkkitehtimme |
Via dei Fori Imperiali oli tupaten täynnä ihmisiä. Keisari Trajanuksen pylväs erottui kuitenkin väkijoukon yli. Istahdimme hetkiseksi ruohikkoon Colosseumin ja Arco Costantinon viereen pienelle historiatuokiolle. Pian matka jatkui kuitenkin metrolla kohti EUR:ia (Esposizione Universale di Roma), Mussolinin kilpailevaa fasisti-"Colosseumia", josta myös Arkkitehdillämme oli sanansa sanottavana. Tähänkään taloon emme päässeet sisälle, mutta kuulimme Marjaanan alias Maglianan (metroaseman mukaan) esitelmän Facismo e lingua ruohikossa istuen.
 |
| EUR |
 |
| Il Colosseo |
 |
| Marjaana Magliana |
Seuraavaksi ryntäsimme kohti Luigi Pirandellon studiota, jonne Riikka oli useita päiviä kestäneiden neuvottelujen jälkeen saanut meille audienssin. Ryhmän vauhti oli kova, passo finlandesissimo, mutta metrossa jalat saivat taas vähän levätä. Metrovaunujen ulkoseinät on muuten kauttaaltaan töhritty graffiteilla.
Pirandellon koti, joka sijaitsi varakkaalla asuinalueella, oli vuokra-asunto, koska Pirandello suosi yksinkertaisuutta eikä halunnut omistaa mitään. Opastajasignora vei meidät ensin Pirandellon kuolinvuoteelle (camera spartana e senza lusso), jossa näimme myös hänen Accademia dei Lincein hopealangalla kirjaillun univormunsa. Yleensä se puetaan vainajan päälle, mutta koska Pirandello tuhkattiin, niin asu jäi jälkipolville muistoksi. Tilavassa työhuoneessa kirjailijalla oli kaksi kirjoituspöytää, joista hän valitsi aina sen, jossa valaistus oli parempi. Työpöydällä oli mm. D'Annunzion lahjoittama hopeinen sikarirasia ja pieni Ibsenin patsas. Katosta roikkui Muranon lasista tehty valtava, sähköllä toimiva kattokruunu, harvinaisuus sekin. Kirjahyllyt olivat täynnä aarteita, mm. Cruscan ensimmäiset sanakirjat (v. 1612, vanhimmat kirjat talossa). Meille näytettiin myös Pirandellon Nobel-palkinnon diplomi sekä hänen työpapereitaan. Signora antoi meidän ottaa valokuvia ja otti sitten itsekin meistä ryhmäkuvan Pirandellon työpöydän äärellä, joka näkyy myös Istituto di Studi Pirandellianin sivuilla osoitteessa:
https://www.facebook.com/237261646395556/photos/pb.237261646395556.-2207520000.1432108302./764648150323567/?type=1&theater Käynti oli sydämeenkäyvä ja opastus asiantuntevaa, vähäeleistä ja omistautunutta. Tälle vierailulle oli löytänyt tiensä myös Lanten Linda, Arkkitehtimme sen sijaan oli jo jatkanut matkaansa omille teilleen.
Sitten suunta Lanteen. Kiire oli kova, koska illan konsertin piti alkaa jo klo 20. Osa ryhmästä yritti manipuloida Riikkaa, jotta olisimme saaneet taksikyydin majapaikkaan, mutta edessä oli jälleen passo finlandesissimo (= quasi correndo), jotta ehdimme ajoissa bussille. Eriasteisista jalkavammoista huolimatta ehdimme kuin ehdimmekin perille ajoissa. Riikka ehti jo soittaa bussista Lanteen puhelun, jossa ehdotti sairaskohtauksen käyttöönottoa konsertin alun lykkäämiseksi. Sitä ei kuitenkaan tarvittu, koska olimme paikalla kreivin aikaan, jotkut ehtivät jopa vaihtaa puhdasta ylle.
No niin ja sitten itse konsertti. Ohjelmassa oli Bachin Goldberg-muunnelmat Chiara Bertoglion tulkitsemina. Konsertti pidettiin loggiassa, joten valtavien ikkunalasien läpi saattoi samalla ihailla lintujen välillä jopa musiikin tahdissa tapahtuvaa lentoa. Ohjelmassa oli myös Bachin alunperin viululle säveltämä Chaconne, nyt Brahmsin pianotranskriptiona vasemmalle kädelle. Pianisti, jolla oli muuten myös tohtorintutkinto musiikkitieteessä pianonsoiton diplomin lisäksi, selitti aina etukäteen verbaalisesti analysoiden, mitä aikoi soittaa. Nämä välillä aika pitkätkin puheet katkoivat jollakin tapaa konserttia ja sen musiikillista kaarta. Kaikkia muunnelmia ei myöskään soitettu. Mielestäni trillit olivat konsertin alussa kömpelöhköjä, mutta paranivat loppua kohden. Tulkinta vaikutti omaan korvaani hieman liian romanttiselta. Esitin näitä ajatuksiani vieruskaverilleni hiljaisella äänellä ja onneksi suomeksi, sillä väliajan jälkeen viereeni tuli istumaan Chiaran Mamma (glup!). Ryhdyimme juttusille ja kerroin mm., että poikani on soittanut juuri tuota Chaconnea viululla, johon Mamma vastasi, että se on kaunis pianollakin, mutta viulu "fa piangere". Yleisesti ottaen yleisö vaikutti innostuneelta ja taiteilija sai lämpimät aplodit.
 |
| Villa Lante, Loggia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti