2. päivä, Italianistit Roomassa 11.-17.5.2015

Aamu alkoi katsellen auringon nousua Sabiinilaisvuorten takaa. Vaikea sanoa, onko taivas kauniimpi auringonlaskun vai -nousun aikaan, kumpikin on lumoava. Aamukierroksella tapasin Lanten talonmiehen Giovannin, joka rauhoittui, kun kävi ilmi, että olen täällä "con Riikka".

Klo 9 Lanten amanuenssi Linda Jokela esitteli meille tiloja ja kertoi talon historiasta. Alun perin Lante oli rakennettu paavin virkamiehen Baldassare Turinin "kesämökiksi" (ei edes Casa, vaan casina di Turini). Pyhän Saksalaisroomalaisen keisarikunnan Kaarle V:n palkkaamat saksalaiset palkkasoturit jättivät seinään kaiverruksen mennessään ohikulkumatkalla Roomaa ryöstämään (Sacco di Roma 1527). Jossain vaiheessa talo on ollut nunnien käytössä, jotka myivät pois kaikki pahennusta herättävät freskot seiniltä, jotta noviisien mielenrauha ei järkkyisi. Nykyisin talo siis tunnetaan Suomen Rooman instituuttina (Institutum Romanum Finlandiae), joka majoittaa yleensä apurahalla työskenteleviä tutkijoita ja opiskelijoita sekä stipendiaatteja. Tällä hetkellä täällä on mm. säveltäjä Eero Hämeenniemi.

Lanten arkkitehtuurista löytyy parhaiten lisätietoa ja kuvia osoitteesta: http://irfrome.org/villa-lante/arkkitehtuuri/.

Lanten esittelyn jälkeen lähdimme suunnistamaan kohti Suomen Italian suurlähetystöä Via Giacomo Carinissimilla. Paikka on itse asiassa myös suurlähettilään Petri Tuomi-Nikulan virka-asunto, jossa otetaan vastaan kaikki vieraat. Petri esitteli meille työpöytänsä: iso ruokapöytä, jonka ääressä ruokitaan kaikki vieraat eli hoidetaan siis suhteita tarvittaviin tahoihin.  Meille tarjottiin kuohuvaa ja minisandwicheja. Muut skandinaavit ovat kuulemma vihreitä kateudesta Villa Lanten takia, koska heidän suurlähetystönsä sijaitsee vain "suurlähetystöghetossa" kaikkien muidenkin lähetystöjen joukossa, eikä Gianicololla, josta on Rooman kaunein näköala. Lantessa hoidetaan itse asiassa vain Suomen Vatikaanin suurlähetystön asioita, jotka virallisesti menevät Sveitsin kautta, mutta itse työn tekee Lantessa suomalainen virkamies, mistä hyvästä Lante saa myös verotuksellisia etuja. Lateraanisopimuksen mukaan Vatikaanin suurlähettiläs ei saa kuulemma olla sama kuin Italian suurlähettiläs, koska se heikentäisi Vatikaanin valtaa. Vierailun päätteeksi meistä otettiin ryhmävalokuva sekä suurlähettilään, että korkeakouluharjoittelijan kera. Kuva on julkaistu myös suurlähetystön Facebook-sivuilla osoitteessa: https://www.facebook.com/AmbasciataFinlandiaRoma

Seuraavaksi pääsimme lounaalle Osteria di Monteverdeen, jossa sain tähän asti parhaimman pasta carbonaran ikinä.  Muutkin pastaruuat olivat onnistuneita, mutta kalaruoka oli jäänyt sisältä kylmäksi. Naapuripöydässä istui neljä italialaismiestä, jotka alkoivat sitten huutelemaan meidän pöytäämme. Olivat selvästi kateellisia Juusolle, koska tämä oli onnistunut saamaan 9 naista omaan pöytäänsä, kun taas heillä ei ollut yhtään. Neuvottelut jonkinlaisen naiskiintiön luovuttamisesta naapuripöytään eivät kuitenkaan edenneet. 

Suunnistimme sitten kohti Doria Pamphiljin puistoa, jossa Juuso piti oman esitelmänsä Pasolinista. Casa dei Teatrissa oli aluksi lausuntaa romanescoksi ja sitten vanha elokuva rooman murteella.  Porukka oli aika valmis lounaan ja riuskan kävelyn jälkeen ja eriasteiset pilkkimiset/haukotukset olivat yleisiä. Mutta viimeistään elokuvan huippukohtauksessa, jossa portaat romahtivat yleisen kaaoksen jälkeen konekirjoittajattarien paikanhakujonossa, katsomokin heräsi.

Doria Pamphiljin puisto

Juuso Romano

Roomassa kuluu yllättävän paljon aikaa siirtymiseen paikasta toiseen.  Välimatkat ovat aika pitkiä ja vaikka meillä onkin ollut uskomaton tuuri vaihtaessamme liikennevälineestä toiseen (josta opettajamme on muuten ollut aivan haltioissaan), eikä niitä ole juurikaan tarvinnut odotella, on sinänsä lokoisa köröttely ratikassa vienyt kuitenkin aikaa. Luonnollisesti saamme samalla aina myös opastetun kiertoajelun joko Riikan tai Eveliinan toimesta ja bongaamme myös sellaisia nähtävyyksiä, jotka eivät kuulu varsinaisiin käyntikohteisiimme. Bussikyyti on aivan "helvetillistä", koska ilmeisesti näissä kulkuneuvoissa ei ole lainkaan jousituksia ja matkustaja kokee olevansa kuin tehosekoittimessa.  Metroa emme ole vielä kokeilleet, mutta sekin on ilmeisesti vielä edessä.  Luotettavin matkustusmuoto on toistaiseksi ollut apostolinkyyti, tarkemmin sanoen "Passo finlandese", jonka eri variaatiot tulivat matkan aikana tutuiksi ryhmällemme.

Jätimme Riikan kaupungille (hän ei ole majoittuneena Lanteen) ja jatkoimme jäätelökioskin kautta takaisin tukikohtaamme. Osa porukasta lähti vielä illalla pizzalle, minä jäin iltapalalle terassille pulisemaan puhelimessa viimeisimmät kuulumiset kotiväelle.