Taisteluväsymys alkaa vaivata ja päivä alkoi vähän aikataulusta jäljessä jalkavammojen tilannekatsauksella. Tapaamispaikka Eveliinan ja Jennin kanssa oli sovittu Piazza Trilussan liepeille, mutta ketään ei näkynyt. Riikkakin häipyi paikalta Palazzo Corsiniin, jossa sisäänpääsyneuvottelut ilmeisesti venyivät, koska pian ei Riikkaakaan näkynyt ei kuulunut. Lopulta Jenni ja Eveliina saapuivat (taksilla) ja pääsimme museoon sisään ilmaiseksi tittelillä gruppo di studenti cross-artistici (??). Matkalla Riikka otti meistä ryhmäkuvan Accademia degli Arcadi -kaaren edessä ja väitti Enricon sydämen alkavan läpättämään Arcadian nähdessään. Hänelle hankittiin myös postikortti, joka ilmensi jumalallista väliintuloa Pantheonin kattoaukon kautta ja joka piti kirjoittaa kahvi- tai lounastauolla. Sekin kuitenkin unohtui kaikessa kiireessä.
 |
Palazzo Corsini |
Jouduin/sain (?) pitää esitelmäni kuningatar Kristiinasta Palazzo Corsinin portaikkoaulassa. Ei ollut baarin antimia eikä interaktiivisuutta. Kristiina siis asui juuri tässä hulppeassa palazzossa hoveineen ja näimme hänen maalauksin ja (toisiinsa rakastunein) pylväin (ehkä ne esittivät Kristiinaa ja tämän "poikaystävää", kardinaali Azzolinoa??) koristellun "alkovinsa". Museossa oli myös esitteillä kivi, josta kerrottiin vain, että se oli peräisin Baltiasta. On mahdollista, että se myös edusti kiveä (Sasso), jota Arkadit palvoivat kuningatar Kristiinan muistoksi hänen kuoltuaan ja jota kuljetettiin aina kulloiseenkin Bosco Parrasioon, jossa Arkadit pitivät kirjallisuudelle pyhitettyjä kokouksiaan luonnon helmassa. Museossa oli runsaasti maalauksia esillä. Ihmeteltiin, miksi kaikki lapsista maalatut taulut esittivät alastomia poikavauvoja (missä olivat tyttövauvat?) ja oliko olemassa joku termi sille, miksi kaikki seinät ovat täynnänsä maalauksia. Suuren suosion saavutti jänistaulu, jonka havaittiin olevan kuin joskus koulun biologiantunnilla näytetyt eläinkuvat.
 |
Palazzo Corsini |
 |
Palazzo Zuccari |
 |
Näkymä Pinciolta |
 |
Eero Hämeenniemi |
Lantessa meille tarjoutui ainutalaatuinen tilaisuus kuulla Eero Hämeenniemen improvisointia pianolla. Hän oli kutsunut joitakin ystäviään paikalle ja tilaisuus oli avoin myös Lanten asukeille. Eero aloitti vaikuttavasti improvisoimalla negrospirituaali
Sometimes I feel like a motherless childin teemasta, jossa tuska suorastaan vyöryi ulos koskettimien kautta. Sitten hän jatkoi intialaisella musiikilla pohjaten improvisaationsa esittelemäänsä ragaan rakenteella Introduzione, Improvvisazione e tema. Kolmas improvisaatio perustui Cavallin oopperaan
Gli amori di Apollo e di Daphne,
Apollon valitus (1640). Tämän jälkeen yleisö sai esittää toivomuksia näistä kolmesta tyylistä ja Eero jatkoi soittoaan siemaisten aina välillä viinilasistaan. Yleisö oli haltioissaan tästä esityksestä, jossa taiteilija laittoi itsensä likoon ja päästi kuulijat kurkistamaan sielunsa syövereihin. Flyygeli on kuulemma vanha Pleyel, jolla myös Liszt on soittanut aikoinaan.
Illan viimeinen ohjelmanumero oli teatteriesitys
Coppia aperta quasi spalancata Teatro Bellissä. Juuso johdatti meidät paikalle tahdissa Passo finlandesissimo presto assai ja olimmekin perillä 10 minuuttia etuajassa. Riikka saapui teatteriin mustassa juhlaklänningissä fidanzatonsa Salvon kanssa. Esitys oli tosi hauska ja yleisö välillä suorastaan ulvoi naurusta. Tapahtumat alkoivat tilanteesta, jossa vaimo uhkasi itsarilla joko ikkunasta hypäten tai pistoolilla ampuen epätoivoisena miehensä jatkuvista syrjähypyistä nuorten tyttöjen kanssa. Mies sen sijaan patsasteli selvästi ylpeänä valloituksistaan ja edellytti vaimoltaan yhä mielettömämpiä uhrauksia oman seksielämänsä tukemiseen (huom! ei rakkauselämänsä, koska hän tietysti rakasti vaimoaan [kuin ystävää] ja rakastajattarien kanssa oli kyse vain [joskus suorastaan rasittavasta] seksistä, jonka tämä Don Juan kuitenkin koki melkeinpä velvollisuudekseen suhteissaan "leikkikaluihinsa"). Onneksi perheen poika sentään tuki äitiään, mutta sekin meni överiksi, koska poika tunnusti rakastuneensa äitiinsä. Lopulta tilanne avioparin välillä kääntyi päälaelleen, kun vaimo ilmoitti, että hänkin on tavannnut toisen miehen, sivistyneen professorin, joka myös soittaa kitaraa. Nyt oli aviomiehen vuoro uhata tekevänsä itsarin joko pistoolilla, ikkunasta alas heittäytymällä tai pudottamalla hiustenkuivaajan kylpyveteen. Lopulta mies rauhoittui, kun vaimo paljasti, että ihana professori olikin vain keksitty. Kaikki näytti olevan kunnossa, kunnes ovikello soi ja sisään asteli juuri tuo samainen professori... Esityksen coppia on aviopari myös tosielämässä. Yhteistyö olikin hioutunut saumattomaksi, hehän voivat vaikka päivittäin harjoitella itsemurhauhkauskohtauksia ja varioida aihetta loputtomiin. Esityksen aikana huomioitiin myös pubblico finlandese ja "aviomies" tuli esityksen jälkeen juttelemaan meille aulassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti